Kehollinen luovuus 

Onko sulla koskaan tunnetta kehossa, kun luovuus haluaa tulla ulos?

Mun tunne tuli viime viikolla. Se ei ollut sellainen, että nyt pitää maalata tai piirtää. Se tuntuu kehossa musiikkina, lauluna tai tanssina. Sellaiselta joka pitää päästää ulos.  Viime viikolla kävelin ruokalasta takaisin graafisen tunnille käsittelemään asiakastyön kuvauksia.  Voimakas tunne valtasi kesken luokkaan siirtymisen.  Se on orastellut jo joitain viikkoja mutta nyt se pysäytti mut siihen pianon ääreen. Keskelle koulua.   Laulu on ruosteessa ja pianoa olen soittanut viimeksi teininä. En käynyt soittotunneilla vaan opettelin silloin ite soittamaan nuoteista. Kävin kuitenkin viulutunneilla, 9 vuotiaana. 

Noh, istuin koulun pianon ääreen. Näppäilin koskettimia ja kuuntelin, että mitä ääntä lähden soittelemaan.  Hetken siinä asetellessani sormia koskettimille, lähdin soittamaan. Enkai mää muista mitä biisejä ne oli.  Ja en käsitä, miten helekutissa osasin enää soittaa! 

Nousin siitä ylös lopettaessani jumalaisen pianokornsertin ja marssin mediapuolen studiolle, jossa ääni on hiukan parempi kuin muualla.  Luurit korvaan ja etsin Spotifystä Queenin Bohemia rhapsodyn akustisen version, ja annoin laulun tulla ulos.  Laulaa loilottelin tovin.  Ja hetken päästä kehossa tuntui paremmalta. Jatkoin takaisin tunnille.